200 kilometriä Sydän-Hämeessä | Urjala ja Pälkäne
25.8.2022 - Olli
Olen asunut koko elämäni Pirkanmaalla ja sydänhämäläisellä murrealueella. Niinpä toinen murrematka Urjalaan ja Pälkäneelle tuntui enemmänkin 200 kilometrin pyörälenkiltä kuin tutkimusmatkailulta uusiin kohteisiin, mutta mukavaa se siitä huolimatta oli. Lisäksi sain huomata, että tutuillakin nurkilla on vielä täysin tuntemattomia paikkoja.
Koska Urjalan visiitti jäi tekemättä ensimmäisellä murrematkalla, otin sen kohteekseni toiseen rypistykseen. Lisäksi pidin takaportin auki sille, että jatkan vielä Pälkäneelle, jos intoa riittää. Lähdin liikkeelle jo puoli kahdeksan aikaan aamulla, kun lapset herättivät sen verran hyvissä ajoin.
Alkumatka meni Nokialta Tottijärven kautta Vesilahden Narvaan. Tämä pätkä on tullut Nokialle muuton jälkeen erittäin tutuksi, sillä monet pyörälenkkini kiertävät sitä kautta. Tie kulkee myös Laukon kartanon ohi, mikä näkyi tänäkin aamuna valkohäntäkauriiden runsaana määränä tienvarressa. Kauriita on istutettu kartanon maille joskus muinoin ja ne ovat levinneet voimakkaasti lähialueille.
Narvasta lähdin kohti Punkalaidunta, mikä on itselleni vielä edellistäkin tutumpi pätkä. Isovanhempani asuivat Punkalaitumella ja lapsuudessani olen istunut auton kyydissä lukemattomia kertoja tällä tiellä. Jonkin kerran lapsena sitä tuli pyöräiltyäkin.
Vesilahden Krääkkiön (yhdellä kräällä) jälkeen tutut reitit kuitenkin päättyivät, sillä otin suunnaksi Urjalan Kolhon kylän. Yleensä matka olisi jatkunut Halkivahaan (joka on muuten saanut nimensä kylällä olevasta haljenneesta kivestä, vaha = kivi).
Urjala
Kolho oli tosiaan kartoittamatonta seutua, mutta sinne johti oikein mukava soratie. Maantiepyörän 25-milliset renkaat asettivat ajoittain haasteita matkanteolle, mutta kyllä siinä ajeli. Melko pian päädyin ensimmäisen Urjalan puhujan kotipaikalle. Hän oli asunut samalla kylällä koko ikänsä. Komeetahan siellä oli!
Kolhon jälkeen navigoin jälleen pikitielle kohti Urjalan keskustaa. Tälle matkalle osui myös useita Väinö Linnan lapsuuspaikkoja, joista hän oli ottanut innostusta myös esimerkiksi Täällä Pohjantähden alla -kirjasarjaansa. Niinpä pieni turistikierros oli paikallaan.
Linnan kotitalon rauniot olisivat myös osuneet suurin piirtein reitille, mutta siellä olin jo käynyt (ja rehellisesti sanottuna siellä ei ole mitään nähtävää), joten jätin sen tällä kertaa välistä. Urjalan keskustassa pysähdyin myös makeistukussa täyttämässä hiilihydraattivarastot.
Makeistukun jälkeen jatkoin kohti Huhdin kylää Urjalan itälaidalle. Siellä vierailin toisen haastatellun kotipaikalla, joskin ihan pihapiiriin asti en kehdannut mennä. Urjalan paikat oli siis jo koluttu ja kello oli vasta alle puolenpäivän. Jatkoin matkaa Toijalaan, missä söin lounasta ja tuumailin jatkosuunnitelmia.
Lounaalla päätin kiertää vielä Pälkäneen kautta, koska aikaa oli ja kaikki sujui mukavasti. Toijalasta otin siis suunnan Valkeakoskelle ja sieltä edelleen Pälkäneelle. Tässä välissä kirjoitan kuitenkin hieman hämäläismurteista.
Hämäläismurteet ja Sydän-Häme
Hämäläismurteet on luonteeltaan hyvin epäyhtenäinen murrealue. On vaikea osoittaa koko alueelle yhteisiä murrepiirteitä, tai jos sellaisia on, niitä esiintyy myös muualla. Syynä epäyhtenäisyydelle (ja toisaalta jonkinasteiselle geneerisyydelle) on keskeinen sijainti, josta on ollut kontakteja moniin eri suuntiin.
Tavallisimpia murrepiirteitä ovat diftongien voimakas avartuminen (nuari tyämiäs; myös samantyyliset viä, en tiä), tt ts-yhtymän vastineena (mettä, itte) ja r d:n vastineena (kahreksan). Vanhastaan valtaosassa hämäläisaluetta d:n vastineena on ollut l (kahleksan), mutta tämä edustus on kadonnut. Vanha tunnistettava murrepiirre on ollut myös nk-yhtymän vaihtelemattomuus (kenkä : kenkät, Helsinkissä), mutta tämänkin nykyedustus taitaa olla aika vähäistä.
MA-infinitiivien illatiivit edustuvat hämäläismurteissa yleensä tunnuksettomina eli meen pelaan (vrt. tunnuksellinen meen pelaamaan). tk- ja tp-yhtymät muuttuvat usein kk:ksi ja pp:ksi (tuukko pelaan, ooppas sää kasvanu). Hieman vastaavasti loppukahdennus eli rajageminaatio on voimakasta (hernekkeitto, tut tänne, mep pois).
Sydän-Hämeessä (tai perihämäläisellä murrealueella) on lisäksi tavallista A-loppuisten vokaaliyhtymien oikeneminen eA- ja OA-yhtymissä (korkee, palloo), mutta ei iA- ja UA-yhtymissä (kahvia, kakkua). Hämäläismurteiden etelä- ja kaakkoisosissa myös nämä jälkimmäiset yhtymät oikenevat (kahvii, kakkuu). Vastaavasti inessiivin pääte on Sydän-Hämeessä yleiskielen kaltainen (talossa), mutta etenkin kaakossa yleensä loppuheittoinen (talos).
Hämäläismurteet ovat myös esimerkiksi Helsingin puhekielen pohjana, joskin pääkaupunkiseudulla on runsaasti vaikutteita myös muualta. (Helsinkiä ei ole vanhastaan laskettu murrejakoon mukaan, mikä johtuu toisaalta ruotsin kielen vaikutuksesta ja toisaalta keskittymisestä maaseutumurteisiin.)
Pälkäne
Takaisin tielle. Olin pyöräillyt lukuisia kertoja Pälkäneen haastattelupaikkojen ohi, koska ne eivät olleet missään varsinaisilla syrjäkylillä. Ensimmäinen haastattelupaikka oli niinkin urbaanissa ympäristössä kuin Pälkäneen kirkonkylällä.
Toinenkin haastattelupaikka osui lähes tavanomaiselle reitilleni Roineen ympäri eli Mälkilän kylään Pälkäneen kirkonkylältä jonkin matkaa Vehoniemenharjua kohti. Tämä paikka näytti autenttiselta maalaiskylältä, mutta oli todellisuudessa hyvin lähellä pikitietä ja Pälkäneen keskustan palveluja.
Vehoniemenharjulla piti luonnollisesti pysähtyä munkkikahvilassa ennen laskettelua Kangasalle. Kangasalan jälkeen koitti matkan vaikein osuus: Tampereen läpi pyöräily jotakuinkin järkevää reittiä. Tällä kertaa reitiksi valikoitui Turtolan ja Nekalan kautta Härmälään ja Pirkkalan kautta Nokialle. Kotipihassa mittari näytti jotakuinkin tasan 200 kilometriä, joten kaikki oli selvästi tarkkaan mitoitettua.
Tämä jäi myös vuoden 2022 viimeiseksi murrematkaksi, sillä syyskuussa koitti kolmen kuukauden tutkimusvierailu Belgiaan ja KU Leuveniin. Vuonna 2023 siis uudella innolla!
Suomen kielen näytteitä -sarjan haastattelut ovat kuunneltavissa Kotimaisten kielten keskuksen sivuilla: Urjala ja Pälkäne.
Reitti kokonaisuudessaan Stravassa.