Idän ja lännen rajalla | Jämsä
8.5.2024 - Olli
Kuten edelliselläkin matkalla, ajelin kotiin konferenssista. Tällä kertaa lähdin Jyväskylästä, ja matka kulki Jämsän haastattelupaikkojen kautta.
Reittipohdintaa
Olin ollut kolme päivää Kielitieteen päivillä Jyväskylässä, josta lähdin ajelemaan kohti kotia iltapäivällä. Edellisistä retkistä poiketen olin suunnitellut reitin valtaosin isojen teiden varsille ja pyrkinyt välttämään soraisia pikkuteitä. Näin lähinnä siksi, että ehtisin kotiin ennen yötä ja toisaalta Keski-Suomen kumpuilevien ralliteiden välttämiseksi. Isoja teitä olen pyöräilyn näkökulmasta luokitellut tien numeroinnin ja tyypin mukaan seuraavasti:
- Yksinumeroiset valtatiet: Kannattaa yleensä välttää, koska ovat kaikkein vilkkaimpia.
- Kaksinumeroiset valtatiet (punainen pohja): 50/50. Saattavat olla joskus oikein hyviä, koska ovat yleensä isoilla pientareilla, mutta rauhallisempia kuin edelliset. Joskus kuitenkin kamalia.
- Kaksinumeroiset kantatiet (keltainen pohja): Yleensä kaikkein hirveimpiä, koska niissä on edellisten nopeusrajoitukset, mutta ei kunnon pientareita. Lisäksi mutkaisuutta tai mäkisyyttä ei kontrolloida yhtä tarkasti.
- Kolminumeroiset seututiet: Hyvä.
- Nelinumeroiset yhdystiet (jos päällystetty): Best!
Tätä mielensisäistä luokittelua noudattaen ajoin ensin Petäjävedelle kaksinumeroista valtatietä 18, Petäjävedeltä Jämsään kolminumeroista tietä ja Jämsästä Kuhmoisiin taas kaksinumeroista valtatietä 24. Kuhmoisista Kangasalle taas kolminumeroista tietä. Täytyy sanoa, että reitti oli oikein mukava!
Petäjävedeltä ensimmäiselle haastattelupaikalle
Alkumatka Jyväskylästä Petäjävedelle oli oikein hyvää piennarta eikä isojenkaan autojen ohituksessa ollut jännitystä. Petäjävedellä kävin ensin kuvaamassa väärää kirkkoa (keltaista), kunnes matkalla tuli vastaan se vanhempi kirkko.
Sää oli aurinkoinen, ja pääsin kaiken lisäksi ajelemaan myötätuuleen Petäjävedeltä etelään. Tie oli keskisuomalaiseen tapaan hyvin kumpuileva mutta myös harvinaisen suora. Aurinkorasva unohtui ja nenä vähän punoitti, mutta ei onneksi tullut suuria ongelmia.
Ensimmäinen haastattelupaikka sijaitsi muutaman kilometrin sivuun isolta tieltä Koskenpään ja Jämsänkosken välissä Haaviston kylällä. Ajelin mukavaa soratietä paikalle ja uskoisin löytäneeni jopa alkuperäisen torpan rakennusten jäänteitä. Koska pihapiirissä oli kuitenkin uusia rakennuksia, joissa selvästi asuttiin, en viitsinyt jäädä niitä kuvailemaan. Sen sijaan otin kuvan paikalta lähtevästä jyrkästä mäestä, jota en joutunut onneksi enää ajamaan ylös.
Palasin päätielle ja laskettelin Jämsänkosken läpi Jämsään pikaiselle ruokailulle. Sen jälkeen matka jatkui kohti etelää valtatiellä 24, joka minua jännitti etukäteen kaikista eniten.
Kohti Kuhmoisia ja toista haastattelupaikkaa
Valtatie 24 (vanha nelostie) oli lopulta yllättävän mukava ajaa. Piennar oli leveä Pirkanmaalle asti ja liikennettä oli vähän. Piennar tosin oli aika täynnä erilaista, ilmeisesti päällysteestä irronnutta, kivenmorkulaa, jota piti alkumatkasta väistellä. Odotuksiin nähden positiivinen kokemus kuitenkin!
Toinen haastattelupaikka oli Hassin kylässä jonkin verran sivuun isolta tieltä. Tällä kertaa en tosin ajanut ihan paikan päälle asti, sillä olin etukäteen tarkastellut Google Mapsista, että tilukset ovat ilmeisesti kesäasuntokäytössä. Poikkesin vain tien alkupäässä aistimassa tunnelmaa. Kylttiin oli joku vitsikkäästi lisännyt a:n päälle pisteet.
Jatkoin matkaa edelleen leppoisassa myötätuulessa Kuhmoisiin, jossa poikkesin kauppaan ostamaan vähän lisää evästä ja Vissyä. Kun Jämsä oli näin jäänyt taakse, voidaankin ottaa katsaus Jämsän murteeseen (valtaosin samat ehdot sopivat kyllä myös Kuhmoisiin).
Jämsän murteesta
Jämsä kuuluu perinteisessä murrejaossa savolaismurteiden päämurrealueeseen. Savolaismurteiden alue on suomen murrealueista laajin ja sen alle mahtuu monenlaisia murteita. Jämsä kuuluu alaryhmityksessä Päijät-Hämeen murteisiin, joka nimensä mukaisesti sijaitsee Päijänteen ympäristössä. On tulkittu, että Päijät-Hämeessä (ja siten myös Jämsässä) asutus on alun perin tullut Hämeestä, mutta idästä suuntautuneen myöhemmän muuttoliikkeen myötä murteen äänneasu on muuttunut savolaiseksi. Sen sijaan sanasto on luonteeltaan ennemminkin länsimurteista ja hämäläistä.
Yhtenä selityksenä Päijänteen länsirannan savolaistumiseen on pidetty myös nuijasotaa, jonka seurauksena alueelta kuoli valtavasti talonpoikia. Tyhjiksi jääneisiin taloihin olisivat sitten asettuneet savolaismuuttajat. Oli niin tai näin, Jämsä kuuluu siis siirtymävyöhykkeeseen länsi- ja itämurteiden välillä. Nykyinen Jämsä on lisäksi saanut kuntaliitoksissa osakseen myös entiset Kuoreveden ja Längelmäen hämäläispitäjät.
Jämsän murteessa savolaisuuksia ovat yleiskielen ts-yhtymän sijaan käytettävä ht (mehtä ‘metsä’, ihte ‘itse’), yleiskielen d:n kato (yhen ‘yhden’, niijen ‘niiden’), liudennus eli j-sävy konsonantissa i:n kadon yhteydessä (tul´ ‘tuli’ lausutaan jotakuinkin tulj) sekä pitkän a:n ja ä:n diftongiutuminen, joka Päijät-Hämeessä on yleensä muotoa oa tai eä (voan ‘vaan’, teällä ‘täällä’). Hämäläismurteista puolestaan on säilynyt erityisesti MA-infinitiivin illatiivin tunnukseton muoto, esim, mennään pelaan ‘mennään pelaamaan’. Paikannimissä näkyy myös vanhaa hämäläistä l:ää d:n vastineena (esim. Salinmäki ‘Sadinmäki’), mutta edes vanhoissa murrehaastatteluissa sitä ei juuri kuulu.
Kun näin viimeisen kerran ilveksen
Kuhmoisista käännyin kohti länttä ja nykyään Kangasalaan kuuluvaa Kuhmalahtea. Tie oli oikein mukavassa kunnossa ja rauhallinen, mutta tässä vaiheessa aloin jo saada tarpeekseni ylös alas kumpuilevista Keski-Suomen teistä (vaikka nyt oltiinkin hallinnollisesti jo Pirkanmaalla, koska Kuhmoinen vaihtoi maakuntaa jokunen vuosi takaperin). Hämäräkin alkoi jo laskeutua ja Kuhmalahdelta eteenpäin tiet olivat tuttuja eli vähän tylsiä.
Jossakin matkan varrella kiipesin jälleen yhden mäen ylös ja vilkaisin mäen harjalla pienelle sivutielle. Tiellä istui iso eläin, jonka tulkitsin ensihavainnolta ilvekseksi. Käännyin takaisin tarkistamaan, mutta silloin eläin ryntäsi metsään. Ehkä siis ilves tai ehkä ei! Aika iso oli ainakin ja istui “kissamaisesti”. Sen verran kauriita ja pupuja näin tämän tien varrella, että uskoisin ilveksiä ainakin alueelta löytyvän.
Sahalahdella pysähdyin lisäämään vaatetta, sillä aurinko oli laskemassa ja ajattelin vähän ennakoida ennen kuin tulee kylmä. Tuttu, mutta siitä huolimatta hieno Pelisalmen silta sai toimia viimeisten auringonsäteiden näyttämönä.
Kangasalta jatkoin Tampereen ja Pirkkalan läpi kotiin Nokialle, jossa olin joskus puolenyön aikaan. Oikein sopiva aikataulu siis oli. Kyllä pyöräily on hianoo puuhaa!
Suomen kielen näytteitä -sarjan haastattelut ovat kuunneltavissa Kotimaisten kielten keskuksen sivuilla: Jämsä
Reitti Stravassa.