Huh, Hämeen helteitä | Padasjoki, Hollola, Heinola, Artjärvi, Askola ja Loppi
28.6.2024 - Olli
Seitsemäs murrematka kohdistui Kaakkois- ja Etelä-Hämeen haastattelukeskittymään: kolmen päivän ja 650 kilometrin aikana ehdin käydä jopa kuudessa pitäjässä.
Tämän kesän pidemmän pyöräretken piti (samoin kuin viime vuonna) suuntautua Keski-Suomeen ja sieltä Etelä-Pohjanmaalle, mutta (samoin kuin viime vuonna) suunnitelma muuttui. Onneksi löytyi silti hyviä kohteita!
Nokia-Vesivehmaa 226 km
Pääsin tällä kertaa lähtemään suoraan kotipihasta, joten ei tarvinnut tuijotella juna-aikatauluja. Reitin alku oli käänteisesti sama kuin edellisen murrematkan eli ensin Kangasalle ja sieltä Kuhmalahdelle. Ennen Kuhmoisia poikkesin kuitenkin reitiltä kohti Padasjokea. Alkumatkan kohteet olivat moneen kertaan niin työmatkalta kuin muiltakin pyöräretkiltä tuttuja: Näsijärvi-maisemat Pispalasta, Längelmävesi-maisemat Pelisalmelta ja niin edelleen.
Sääennuste näytti kaikille kolmelle päivälle aika raakaa keliä, noin 30 asteen lämpötiloja ja suoraa auringonpaahdetta. Koen, että olen onnistunut pitkänmatkanpyöräilyssä erityisesti taukojen optimoinnissa (eli niitä on vähän ja ne ovat nopeita), joilla saan korvattua hidasta matkavauhtia. Nämä lämpötilat kuitenkin pakottivat käytännössä pysähtelemään viilennyksen takia huomattavasti useammin.
Padasjoelta etelään
Uudelle reitille päästyäni alkoi retken tuntu taas herätä. Ensimmäisenä Suomen kielen näytteitä -sarjan pitäjistä vastaan tuli Padasjoki, jossa olen kyllä käynyt aiemminkin pyörällä. Silloin lähestyin vain eri suunnasta ja jatkoin matkaa Päijänteen itäpuolelle. Tällä kertaa saavuin Padasjoelle pohjoisesta, sillä ensimmäinen haastattelupaikka oli upeassa Virmailansaaressa lähellä Kellosalmea, jossa näin myös ensi vilauksen Päijänteestä. Tämän pienen etapin saavuttaminen tuntui hyvältä! Merkkaamallani paikalla sijaitsi asuttu talo, joka lienee rakennettu vanhan talon pihapiiriin. Tavalliseen tapaan en kuvaillut asuttuja taloja, mutta tässä kuva Päijänteestä Kellosalmelta.
Kellosalmelta jatkoin etelään kohti Padasjoen kirkonkylää. Hieman ennen kirkonkylää vastaan tuli toinen haastattelupaikka, Mainiemen kylä. Mainiemessä on nykyään leirintäalue, jonne en viitsinyt ajella, mutta jossakin näillä tietämillä on asunut toinen Padasjoen haastatelluista.
Padasjoen keskustassa pysähdyin kaupassa ja sain heti useampia jututtajia. Joku oli järkyttynyt, että olin ajanut paikalle Tampereelta (en halunnut järkyttää häntä jatkosuunnitelmilla), kun taas toinen ihaili kovasti pyörääni. Pienen tankkauksen jälkeen jatkoin matkaa kohti etelää ja Hollolaa.
Hollola ja Lahti
Hollolan haastattelupaikat olivat pyöräilyn kannalta ärsyttävästi (vaikkakin historiallisesti ymmärrettävästi) eri puolilla Vesijärveä. Näin minun piti valita ajanko Vääksyn kanavan kautta ensin pohjoiselle pisteelle, jonka jälkeen kierrän eteläiselle, vai toisinpäin. Koska matka oli jatkumassa kohti Heinolaa, päätin ajaa ensin etelään, pysähtyä Lahdessa ja jatkaa sen jälkeen kohti pohjoista.
Matka Padasjoelta Hollolaan oli ehkä ensimmäisen pyöräilypäivän raskain, sillä tällä välillä olevilla peltoaukeilla ei juuri saanut suojaa auringolta. Onneksi Hollolan kirkonkylän tietämillä alkoi jo pikku hiljaa tulla ilta ja aurinko laski matalammalle. Tämän jälkeen tietysti alkoivat Lahden seudun mäet vaivata, mutta ainakaan ei ollut liian kuuma.
Hollolan kirkonkylällä pysähdyin ensimmäisen kerran Salessa. En tällöin vielä arvannut, millainen Sale-kierros tästä matkasta tulee. Hollolan ensimmäinen haastattelupaikka oli tosiaan Vesijärven eteläpuolella, melko lähellä kirkonkylää Kutajoessa.
Hollolasta matka jatkui Messilän kautta kohti Lahtea. Tässä kohtaa alkoi tulla melko mehukkaita ylä- ja alamäkiä, jotka jatkuivat seuraavanakin päivänä. Lahdessa pysähdyin päivän ainoalle lämpimälle ruualle ennen kuin jatkoin matkaa kohti Hollolan toista haastattelupaikkaa.
Lahdesta lähtiessä sää alkoi tuntua ensimmäistä kertaa koko päivänä miellyttävältä, mutta kello olikin jo yli yhdeksän illalla. Toinen haastattelupaikka oli Hollolan Noitalassa, johon tein pienen piston.
Hollolan haastattelupisteiden jälkeen suunnitelmaksi tuli sopivan yöpaikan löytäminen jostakin tienvierustan metsästä. Hetken aikaa piti vielä ajella, mutta lopulta Vesivehmaan lentokentän (sic) läheisyydestä löytyi sopiva paikka pötköttelylle. Ensimmäisen päivän saldoksi tuli 226 kilometriä ja kaksi haastattelupitäjää.
Vesivehmaa-Läyliäinen 236 km
Toisen päivän aamuna yritin herätä melko aikaisin, että pääsisin liikkeelle ennen helteitä. Tässä onnistuinkin kohtuullisen hyvin, mutta pian vastaan tuli Vierumäen Matkakeidas, jossa oli tarjolla aamupalabuffet. Tartuin tähän tilaisuuteen, vaikka se tarkoittikin, että tauko kestäisi lyhyttä pysähdystä pidempään ja viileässä ajamisen aika jäisi lyhyeen. Mutta kyllä maistui aamupala!
Heinola
Matkakeitaan jälkeen otin suunnan kohti Heinolan keskustaa, jonne asti en kuitenkaan lopulta ajanut. Ensimmäinen Heinolan haastattelupaikka tuli vastaan Jyrängön kylällä, joka nykyään näytti vain tavalliselta lähiöltä. Tämä olikin hyvin urbaani kohde tavalliseen murrematkapaikkaan verrattuna.
Jyrängön jälkeen käännyin takaisin tuloreitille ja ajelin uudelleen Vierumäen ohi. Tällä kertaa jatkoin kuitenkin matkaa kaakkoon kohti Nastolaa. Toinen Heinolan haastatelluista asui Korkeen kylässä. Tämä haastateltu onkin tehnyt melkoisen vaikutuksen Suomen kielen nauhoitearkiston haastattelijaan Eero Sillanpäähän. Sillanpää kirjoittaa: “hän uskoo haltijoihin ja piruihin, hän on uneksija, ennustaja ja näkyjen näkijä. Luonnollisesti kyläläiset pitävät häntä jonkin verran hulluna tai ainakin suurvalehtelijana.”
Nastolan mäelle kiivettyäni pysähdyin Saleen (!), jossa sain jälleen jututtajan. Tällä kertaa kohtuullisen humaltunut herrashenkilö järkyttyi, että olin tullut paikalle Tampereelta. Nastolasta matka jatkui kohti seuraavaa haastattelupitäjää eli Artjärveä.
Paahteen piinaa: Artjärvi
Nastolasta eteenpäin oli varmaankin päivän tukalin hetki, sillä päivä oli puolessa ja aurinko porotti kirkkaalta taivaalta. Ensimmäinen Artjärven haastattelupaikoista oli pienemmän hiekkatien varressa, minkä otin riemulla vastaan, sillä siellä oli enemmän puiden tarjoamaa suojaa paahteelta.
Artjärvi on siitä hauska paikka, että se on kolmen järven ympäröimä, joista yhdenkään nimi ei ole Artjärvi. Nykyään Artjärvi taitaa tosin kuulua Orimattilaan. Toinen haastattelupaikka oli lähellä Artjärven keskustaa mäen päällä. Täällä ei ollut kovasti mitään nähtävää.
Ajelin alas mäeltä Artjärven city centrumiin ja pysähdyin Salen pihalle varjoon syömään eväitä. Tässä kohtaa oli aika rapea olo ja tauko venähti pitkäksi.
Lopulta jatkoin kuitenkin matkaa kohti Askolaa ja kaakkoishämäläisten murteiden Porvoon seudun haaraa. Tähän väliin sopiikin pieni katsaus matkan murrealueisiin!
Kaakkoishämäläisistä ja etelähämäläisistä murteista
Olen kirjoittanut jo useampaan kertaan hämäläismurteista, koska monet matkat ovat suuntautuneet alueelle. Tämän matkan jälkeen jää vielä muutama nykyään Kouvolaan kuuluva pitäjä odottamaan vuoroaan hämäläisalueelta.
Hämäläismurteet siis jakautuvat neljään alaryhmään: sydänhämäläisiin, etelähämäläisiin, kaakkoishämäläisiin ja Ylä-Satakunnan murteisiin. Kaikille alueille yhteisiä piirteitä ovat esimerkiksi diftongien avartuminen (nuari tyämiäs), tt yleiskielen ts:n vastineena niin heikossa kuin vahvassakin asteessa (mettä, itte) ja tunnukseton MA-infinitiivin illatiivi (meen pelaan). Eri alaryhmiä voi jossain määrin tulkita niiden naapurien mukaan: Ylä-Satakunnassa on vaikutteita Etelä-Pohjanmaan murteesta, Etelä-Hämeessä on vaikutteita lounaismurteista ja Kaakkois-Hämeessä on vaikutteita kaakkoismurteista ja Savosta.
Kaakkoishämäläiset murteet jakautuvat vielä kolmeen alaryhmään: Hollolan seudun, Iitin seudun ja Porvoon seudun kaakkoishämäläisiin murteisiin (ks. karttaa alussa). Erityisen selvä kaakkoismurteiden vaikutus on esimerkiksi Kotkan seudulla käytettävät persoonapronominit miä ja siä, jotka ovat käytännössä kaakkoiset mie ja sie avartuneilla diftongeilla. Muita kaakkoisuuksia ovat esimerkiksi runsaampi loppuheitto kuin hämäläismurteissa (talos, talol jne.) ja iA- ja UA-yhtymien oikeneminen (kivii, kouluu; muualla hämäläisalueella vain eA ja OA: korkee, autoo). Tutkimuksissa, joissa suomalaista murreaineistoa on luokiteltu laskennallisesti, Kaakkois-Hämeen alue irtaantuu usein kokonaan erilleen hämäläismurteista (esim. Kuparinen & Scherrer 2024).
Myös Etelä-Hämeessä on loppuheittoa Sydän-Hämettä runsaammin. Lisäksi Etelä-Hämeessä d:n vastineena on perinteisesti ollut r eikä muualla Hämeessä historiallisesti esiintynyt l (kahreksan, kahleksan). Etelä-Hämeestä on mainittava sen merkitys Helsingin puhekielen kehitykselle: koska Helsinki on asutettu kohtuullisen myöhään ja nopeasti, siellä puhutulle suomen kielelle on ollut erityisen merkityksellistä muuttoliike läheisestä Etelä-Hämeestä. Tämä näkyy nykyäänkin monissa piirteissä, kuten diftongien avartumisena ja infinitiivien tunnuksettomuutena (meen pelaa, voin hyppää).
Kohti Askolaa ja ohi pääkaupunkiseudun
Takaisin tielle ja kohti Porvoon seudun Kaakkois-Hämettä! Artjärveltä matka jatkui Askolaan, jonka haastattelupaikat olivat melko urbaaneissa ympäristöissä. Ensimmäinen tuli vastaan jo ennen kunnan keskusta.
Askolan keskustassa pysähdyin jälleen Saleen. Tämä olikin tavallista isompi Sale ja sen sisällä oli jopa pöytä istuskelua varten. Tartuin ilmastoituun mahdollisuuteen ja söin eväitä pöydän ääressä. Tämä oli koko päivän paras pysähdys!
Keskustan jälkeen koukkasin vielä toisen haastattelupaikan kautta, joka sekin oli (ainakin nykyään) melko vahvasti asutuksen keskellä.
Askolan jälkeen jatkoin matkaa kohti Pornaisia ja edelleen Kellokoskelle. Kellokoskella olikin paljon elämää ilta-aikaan ja mukavan oloisia paikkoja, mutta koska ilta oli vihdoin laskenut hieman lämpötilaa, nyt oli poljettava eikä pysähdyttävä! Jatkoin edelleen Hyvinkäälle, jossa söin päivän lämpimän ruuan.
Hyvinkäältä ajelin edelleen Kytäjän kautta Läyliäisiin, jossa ehdin poiketa Salessa juuri ennen sulkemisaikaa. (Sanottakoon, että tämän matkan jälkeen minulla on hyvä tuntemus Päijät-Hämeen ja Uudenmaan Saleista…) Tämän jälkeen olikin ohjelmassa vain yöpaikan etsiminen, joka löytyikin mukavalta mäntykankaalta.
Läyliäinen-Nokia 183 km
Loppi ja loppu
Toisena aamuna ei ollut aamupalakohdetta ihan niin lähellä kuin edellisenä aamuna, vaan kävin ensin poimimassa Lopen haastattelupaikat. Ensimmäinen haastattelupaikka oli Tevännön kylällä jonkin verran lounaaseen Lopen kirkonkylältä. Tämä oli mukavan hiekkatien varrella ja lähellä oli myös minulle sopivasti Ali-Ollin ja Yli-Ollin talot.
Toinen haastattelupaikka taas oli melko lähellä kirkonkylää Hallankulmalla. Koska tarkempaa tietoa talosta ei ollut, poikkesin vain läheisellä hiekkakuopalla ihmettelemässä rakennuksia ennen jatkamista kirkonkylälle.
Lopen keskustassa pysähdyin huoltoasemalle aamupalalle. Tämä olikin melkoinen aikamatka, sillä huoltoaseman kahvila oli kuin suoraan 1990-luvulta hikisine pullavitriineineen. Sain kuitenkin syödäkseni (ja melko kitkerää kahvia juodakseni) ennen matkan jatkumista.
Lopelta jatkoin Tervakoskelle, jossa vastaan tuli pyörillä suuri joukko Puuhamaan kesätyöläisiä matkalla töihin. Tervakoskelta ajelin Janakkalaan, jossa tein matkanteollisesti järjettömän koukkauksen Janakkalan kirkonmäelle, kun tie 130 olisi jatkanut suoraan siihen suuntaan, mihin olin menossa. No, tulipahan käytyä!
Olin alun perin ajatellut pysähtyväni Hämeenlinnassa, mutta koska vielä ei ollut tukalan kuuma ja apuna oli myös myötätuuli, ajelin sittenkin vain Hämeenlinnan ohi. Iittalassa pysähdyin jäätelölle ja lopulta Toijalassa syömään.
Toijalasta eteenpäin (ja oikeastaan jo Iittalasta eteenpäin) matka oli tuttu enkä enää ihmetellyt maisemia tai pysähdellyt enempiä. Kotiin tulin melko hyvissä ajoin, koska myötätuuli piti vauhtia yllä loppuun asti.
Koontia
Kaiken kaikkiaan matka oli aika opettavainen erityisesti kuumassa pyöräilyn osalta. Taukoja oli ainakin nyt pakko pitää reilusti ja välillä oli aika vetelä olo. Viimeinen päivä taas meni oikein mukavasti.
Tälle matkalle mahtui monta murrepitäjää, mikä toisaalta tarkoittaa sitä, että helpot kohteet alkavat pikku hiljaa vähentyä. Niinpä jatkossa täytynee käyttää enemmän julkisia apuna tai ajella pidempiä matkoja. Joka tapauksessa matkat tulevat vaatimaan ehkä vähän enemmän suunnittelua. Toisaalta odotan mielenkiinnolla, millaisia paikkoja Suomen kaukaisemmista kolkista löytyy, kun nytkin monet paikat ovat olleet jo aika eksoottisia sinänsä kohtuullisen tiiviisti asutussa etelässä ja lännessä.
Palaamisiin!
Suomen kielen näytteitä -sarjan haastattelut ovat kuunneltavissa Kotimaisten kielten keskuksen sivuilla:
Reitit Stravassa: