Monien maisemien matka // Paavola, Kalajoki, Pihtipudas, Rautalampi, Joutsa
9.7.2025 - Olli
Kesällä 2025 ajoin 900 kilometriä reilussa kolmessa päivässä Pohjois-Pohjanmaalta Savon ja Keski-Suomen kautta Päijät-Hämeeseen
Junalla Ruukkiin
Olin suunnitellut matkan alkavan illalla ja ajaa jotakuinkin ensimmäisen yön läpi tai nukkua korkeintaan pikku hetken. Ideana oli suorittaa 400:n, 300:n ja 200:n kilometrin brevet-matkat peräkkäisinä päivinä ja 400:n kilometrin aikaraja on sellainen, että kovin pitkiä unia en ehtisi nukkua.
Matkustin junalla Ruukkiin eli suoraan ensimmäisen murrepitäjän, Paavolan, keskukseen. Nykyään Paavola (ja Ruukki) ovat osa Siikajoen liitoskuntaa. Ruukista lähdin ajelemaan kohti etelää noin kymmenen aikaan illalla. Ensimmäinen haastattelupaikka tuli vastaan melko pian kantatie 86:n varrella.
Kantatieltä käännyin hetken päästä mukavalle soratielle, joka vei kohti seuraavaa haastattelupaikkaa. Tämä haastattelupaikka oli pienessä kylässä. Alkumatkasta fiilis oli korkealla ja ajoin näin pitkälle matkalle hieman liian lujaa. Ei malta ikinä ajaa rauhassa.
Sää oli oikein miellyttävä ja heinäkuun ilta Pohjois-Pohjanmaalla valoisa. Ajelin hiljaisia teitä Haapavedelle ja sieltä käännyin takaisin kohti länsirannikkoa. Ennen Oulaisia oikaisin muutamaksi tunniksi bivypussiin tien levikkeelle. Muuten hyvä, mutta samalla hetkellä, kun menin nukkumaan (noin kello kahdelta) viereiselle pellolle tuli traktori peltotöihin ja jatkoi niitä siihen asti kun jatkoin matkaa (joskus viideltä). En tiedä, miksi työt piti tehdä juuri tuohon aikaan, mutta se aiheutti pientä häiriötä. Paikka ei ollut myöskään mikään pehmein nukkumista ajatellen.
Koukkaus Kalajoella
Pitkien ja maittavien unien jälkeen jatkoin matkaa kohti Kalajokea, joka oli toinen tämän matkan murrepitäjistä. Aamu oli aika verkkainen ja maisemien puolesta jopa tylsä: samanlaisia tasaisia peltoteitä koko matkalta. Kalajoella pysähdyin aamupalalle huoltoasemalle ja poimin talteen murrepaikat, joista molemmat olivat keskustan tuntumassa. Toinen paikoista oli Kalajoen (sen itse joen) pohjoispuolella ja toinen eteläpuolella. Tämän jälkeen käännyin takaisin sisämaahan ja vastatuuleen.
Sieviin asti maisemat olivat aika samanlaisia, mutta Sievistä eteenpäin Reisjärvelle alkoi jo ilmestyä vähän mäkiä. Sievin ja Reisjärven välillä oli muuten hämmentävä seututie (eli kolminumeroinen tie), jolla oli sadan kilometrin nopeusrajoitus. Tien profiili ei kyllä antanut tähän minkäänlaisia edellytyksiä, vaan tie oli kumpuileva ja mutkainen. En tiedä, miten tällaiseen päätökseen oli päädytty, mutta pyöräilijänä tie tuntui melko turvattomalta. Reisjärvellä pidin pikku jäätelöpaussin ja jatkoin matkaa kohti Keski-Suomea. Tähän väliin siis Keski- ja Pohjois-Pohjanmaan murteiden katsaus.
Keski- ja Pohjois-Pohjanmaan murteista
Keski- ja Pohjois-Pohjanmaan murteet lasketaan suomen länsimurteisiin, mutta todellisuudessa ne ovat eräänlainen sekoitus länsi- ja itämurteita. Tämä johtuu pitkälti asutushistoriasta: asutusta on tullut alueelle niin länsimurteiden alueelta (erityisesti lounaasta), mutta myös itämurteiden alueelta (Savosta). Niinpä Keski- ja Pohjois-Pohjanmaan murteissa näkyy elementtejä molemmista.
Länsimurteisuutta näkyy esimerkiksi A-loppuisten vokaaliyhtymien laadussa (korkia, peltua) ja diftongien avartumisessa (erityisesti Oulun seudulla). Itämurteisuuksia puolestaan ovat yleiskielen d:n sijaan edustuva kato (vuojen ‘vuoden’) ja geminaatioilmiöt (tekkee, alkkaa). Itämurteiset elementit ovat voimakkaampia sisämaassa kuin rannikolla.
Muita tunnistettavia piirteitä ovat voimakas svaavokaali (lehemä, kylymä) ja -sA inessiivin päätteenä (talosa).
Pihtiputtaalle
Matka jatkui Keski-Pohjanmaalta Keski-Suomeen, joten tiedossa oli enemmän mäkiä. Pihtiputaan ensimmäinen haastattelupaikka oli hienolla harjulla, jota pitkin oli juhlallista pyöräillä. Ehkä tähän vaikutti sekin, että tiesin meneväni käynnin jälkeen syömään pizzaa.
Pikaisen ruokailun jälkeen matka jatkui toiselle haastattelupaikalle, joka oli Pihtiputaalta Keiteleelle vievän soratien varrella. Tie talolle näytti kutsuvalta, mutta jätin kuitenkin punkit keräämättä.
Keiteleelle vievä soratie oli ihana niin pinnaltaan kuin korkeuseroiltaankin. Tuntui mukavalta, että maisemassa tapahtui jotakin eikä kaikki ollut vain tasaista peltoa. Keitele oli myös matkan ensimmäinen kohde Pohjois-Savossa. Muutama muukin kunta mahtui reitille Savosta, kunnes palasin taas Keski-Suomen puolelle.
Keiteleellä pysähdyin vielä iltakaupassa ennen kuin jatkoin matkaa Vesantoon. Juuri ennen Vesantoa maantiellä oli kyllä aivan julmettu mäki, jonka päälle piti kiivetä. Sieltä sitten lasketeltiin alas Vesannon metropoliin. Olin katsonut etukäteen, että jonkin tanssilavan läheisyydessä olisi vanha hylätty parkkipaikka, jossa voisi olla hyvä makoilla bivy-pussissa. Tämä osoittautui todeksi ja sinne nukkumaan makoisat unet. Ensimmäisen “päivän” saldoksi tuli 400 kilometriä.
Rautalammilta Hankasalmelle
Aamulla kiipesin mäen ylös ja menin aamupalalle huoltoasemalle. Asema oli jälleen hieno vanhan liiton paikka, jossa aika tuntui pysähtyneen 90-luvulle. Sämpylää ja pullaa sai kuitenkin.
Asemalle kiivetessä huomasin, että vasen polvi on aika kipeä. Päätin nostaa satulaa, koska se on aiemmin auttanut vaivoihin. Niin auttoi tälläkin kertaa, mutta akillesjänne kipeytyi vuorostaan reissun lopulla.
Aamupalan jälkeen jatkoin matkaa Rautalammille, jossa odottivat matkan seuraavat murrepaikat. Matkalla oli hieno Kerkonkosken kylä, jossa oli myös kyläkauppa. Minulla ei oikeastaan ollut tarvetta pysähdykselle, mutta paikka näytti niin hauskalta, että pysähdyinpä kuitenkin.
Ensimmäinen haastattelupaikka tuli vastaan hieman Kerkonkosken jälkeen. Tämä oli selvästi asuttu talo, joten kuva jääköön vähän epämääräiseksi.
Ensimmäisen ja toisen haastattelupaikan välille olin reitittänyt lyhyen oikoreitin hiekkatielle. Yleensä soratiet ovat ihan hyviä ajettavia, mutta tämä oli kyllä aika kamalaa kivenmurikkaa. Onneksi ei kestänyt kauaa. Toinen haastattelupaikka oli myös edelleen asutettu. Tästä jatkoin isomman kantatien vartta Konnevedelle ja sieltä edelleen Hankasalmelle.
Hankasalmelle saapuessa katsoin, että ukkosrintama tulee kohtapuoliin vastaan, joten päätin pysähtyä lounaalle. No, ehdin syödä rauhassa, eikä sade ollut vieläkään alkanut. Hain vähän lisää ruokaa buffetista, eikä sade ollut vieläkään alkanut. Otin kahvia, eikä sade ollut vieläkään alkanut. Katsoin säätutkasta, että se taitaakin mennä vähän ohi ja olin lähdössä jatkamaan matkaa. Vähemmän yllättäen kaatosade alkoi silloin. Ei tosin kestänyt kauaa, ja ukkosta ei tullut lainkaan, mutta vähän kului aikaa odotellessa.
Leivonmäki ja Joutsa
Hankasalmelta valuin hiljalleen Lievestuoreen kautta Leivonmäelle. Leivonmäellä oli mukavia maisemia etenkin kansallispuiston yhteydessä.
Joutsan murrepaikoista ensimmäinen tuli vastaan ennen keskustaa. Tämäkin oli asuttu talo aika vilkkaankin tien varressa. Yllättävän moni haastattelupaikoista tuntuu edelleen olevan ihan voimissaan, mikä on mukava huomata.
Joutsan keskustassa pysähdyin syömään ja täyttämään pulloja. Tiedossa oli, että ajo tulisi jatkumaan yli puolenyön, kun ukkosta odotellessa oli valunut aikaa hukkaan. Keskustasta matka jatkui kohti Pertunmaata. Tämä olikin vallan ihana tie ja matkan varrella oli myös Joutsan toinen haastattelupaikka, johon osuin auringonlaskun aikaan.
Saman tien varrella näin myös pari hirveä. Ihmisiä (eli tässä tapauksessa autonkuljettajia) ei näkynyt juuri enempää. Tein vielä pikapysähdyksen Kuortin ABC:lla, josta jatkoin matkaa kohti Heinolaa. Tähän väliin kuitenkin Keski-Suomen ja Päijät-Hämeen savolaismurteista (kyllä, luit oikein).
Savolaismurteet Keski-Suomessa ja Päijät-Hämeessä
Vaikka reittini kulki vain pienen hetken Pohjois-Savossa, hyvin suuri osa siitä kulki kuitenkin savolaismurteiden alueella. Savolaismurteet on suomen murrealueista laajin ja ulottuu Etelä-Pohjanmaalta Kainuuseen ja Pohjois-Karjalasta Päijät-Hämeeseen.
Savolaismurteiden reuna- ja keskialueiden välillä on joitakin eroja, mutta pääasiassa Keski-Suomen murteetkin tunnistaa oikein helposti savolaismurteiksi. Hyvin tunnistettava piirre on esimerkiksi toisen tavun vokaalin pidennys (Jyvääskylä). Muita savolaismurteiden perinteisiä piirteitä ovat jo aiemmin mainitut geminaatioilmiöt (mennee, alkkaa) ja svaavokaali (kylymä). Myös erilaiset diftongi-ilmiöt kuuluvat savolaismurteisiin: diftongien reduktio (laeva) ja diftongiutuminen (mua ‘maa’). Keski-Suomessa diftongiutumisen laatu tosin poikkeaa Sydän-Savosta (moa). Savolaismurteiden murrepaikkoja on vielä sen verran runsaasti jäljellä, että jätettäköön joitakin piirteitä vielä tulevaisuuteenkin.
Syitä savolaismurteiden laajalle levikille on monia, mutta merkittävää on ollut ainakin kaskiviljely, joka on ollut luonteeltaan liikkuvaista: kun yksi metsä on kaskettu loppuun, on pitänyt siirtyä seuraavaan.
Vierumäelle yöksi ja tuttuja reittejä kotiin
Heinolaan ajamisessa oli tiettyä aavemaisuutta, kun ajoin pääasiassa vanhaa Vitostietä. Valtavan kokoinen baana, jolla ei liikkunut ketään muuta. Tein vielä joitakin hieman erikoisia reittivalintoja, etten joutunut poukkoilemaan tai ajamaan pidempään Vitostien laitaa, mutta lopulta päädyin Heinolaan.
Heinolassa olikin perjantai-iltana kova meininki, ja näin useamman poliisiauton. Yöksi ajoin Vierumäen Matkakeitaan taakse puskaan nukkumaan. Hyttysiä oli ns. paljon. Matkaa tälle päivälle 309 kilometriä.
Aamulla kömmin pois puskasta hyttyset perässäni ja menin aamupalalle Matkakeitaalle. Kyllä maistui! Vähän kehonhuoltoa samassa ja taas tien päälle.
Ajoin viimevuotisen majapaikan ohi Vesivehmaalla ja siitä edelleen Vääksyn kanavan kautta kohti Lammia. Asikkalan ja Lammin välillä olikin oikein mukava kumpuileva tie. Tämä oli kesän hellepäiväputken ensimmäisiä päiviä, joten kuuma tuli kyllä peltoaukeilla. Muuten matkan säät olivat erinomaiset: ei liian kuuma, mutta ei sadettakaan.
Lammilta matka jatkui edelleen Janakkalaan ja Hämeenlinnaan. Hämeenlinnassa pysähdyin kaupassa ja pizzalla, koska aikaa oli hyvin.
Ajoin vaihteeksi Aulangon kautta Hattulaan, josta vaihdoin tutulle reitille kohti Iittalaa ja Toijalaa. Loppumatka olikin hyvin pitkälti koluttuja teitä kotiin. Viimeisen päivän saldo oli reilut 200 kilometriä ja kotona olin joskus kuuden maissa.
Koontia
Tämä oli tähänastisista retkistä pisin ja eräänlainen testi siitä, mihin tässä mies pystyy. Maisemat olivat monipuolisia, tiet olivat pääosin mukavia ja pyöräkin kulki. Mikäs siinä ajellessa. Onkohan seuraavalla kerralla taas pidemmät matkat edessä…
Suomen kielen näytteitä -sarjan haastattelut ovat kuunneltavissa Kotimaisten kielten keskuksen sivuilla.
Reitit Stravassa:
Päivä 1
Päivä 2
Päivä 3