Jokihyppelyä Satakunnassa // Hinnerjoki, Eurajoki
2.5.2026 - Olli
Vapun jälkeen suuntasin kohti Satakuntaa. 300 kilometrin matkalla pääsin vihdoin varsinaisten lounaismurteiden alueelle Hinnerjoelle ja Eurajoelle upeassa kevätsäässä.
Kohti lounaismurteita
Suomen kielen näytteitä -sarjassa on minusta hieman hassu murre-edustus siten, että varsinaisten lounaismurteiden näytteitä on vain kolmesta pitäjästä ja esimerkiksi lounaisia välimurteita edustavia pitäjiä on enemmän. Tähän mennessä olen jo käynyt kaikissa lounaisten välimurteiden pitäjissä (Noormarkku, Lieto, Alastaro, Vihti), mutta en yhdessäkään varsinaisten lounaismurteiden pitäjässä. Tällä matkalla asia korjaantuisi, kun otin suunnaksi Hinnerjoen ja Eurajoen pitäjät Satakunnassa.
Monet pidemmät pyörälenkkini ohjautuvat Satakunnan suuntaan, joten matkalla oli paljon jo tuttuja pätkiä. Tottijärven ja Huittisten välillä pyrinkin ajamaan sellaisia pienempiä sorateitä, joilla en vielä ollut ajanut. Sastamalaan kuuluvan Sammaljoen kylällä alkoi aamun aurinko jo hieman lämmittää, vaikka yö olikin vilakka.
Säkylän Pyhäjärvi
Olin ottanut aikaisen aamulähdön ja olin Huittisissa noin kahdeksan aikaan. En vielä kaivannut pysähdystä, joten ajelin vain ohi kohti Säkylää. Säkylään pääsinkin yhdeksän jäljestä ja menin heti ottamaan kuvan Säkylän Pyhäjärvestä. Näyttävä järvi, kun saaria on niin vähän. Kuvan olisi toki voinut ottaa jossain muuallakin kuin roskiksen vieressä, etenkin kun Säkylästä kohti Euraa kulkevalla Rantatiellä oli upeita hiekkarantoja. Mutta tällainen kuva nyt tällä kertaa.
Säkylässä tajusin myös, että unohdin ottaa aurinkorasvan mukaan. Piti siis etsiä kauppa, joka olikin ärsyttävässä paikassa isomman tien varressa eikä niin sanotusti kylillä. Löytyi kuitenkin niin kauppa kuin aurinkorasvakin.
Kuten todettua, Rantatie Euraan oli oikein upea pätkä. Samoin Euran Kauttuan tehdasalue oli kiinnostavan näköinen. Sen sijaan Kauttualta Hinnerjoelle vievä kantatie 43 (Laitilantie) oli perinteisen ärsyttävä kantatie: autot ajavat kovaa ja piennarta ei ole lainkaan. Sainpa yhden tööttäyksenkin ohittavalta autolta. Näissä aina hämmentää, mihin autoilija kuvittelisi minun menevän kun pyörätietä tai rinnakkaisteitä ei ole olemassa? Ilmeisesti ihan sama, kunhan menen pois tieltä. Tämä pätkä vahvisti jo ennestään vahvaa inhoani kantateitä kohtaan.
Hinnerjoki
Saavuin Hinnerjoelle (nykyään osa Euraa) kantatien 43 siivittämänä ja pysähdyin kaupalle jäätelötauolle. Ensimmäinen Hinnerjoen haastattelupaikka oli epämääräisesti merkitty vain kirkonkylälle, joten polkaisin kaupalta Hinnerjoen yli tienristeykseen.
Toinenkin haastattelupaikka oli hyvin lähellä Hinnerjoen keskustaa, kantatien toisella puolella Korven kylällä. Korven kylä (ja ehkä Hinnerjoki ylipäänsä) on siitä erikoinen paikka suomen murteiden tutkimuksessa, että Lauri Kettunen on murrekartastoaan varten rekisteröinyt alueelta yleiskielen ts:n vastineiksi muodot hh : h (siis mehhä : mehän merkityksessä metsä : metsän). En kuullut Korven kylällä kenenkään puhuvan, joten en voi vahvistaa tietoa.
Lounaismurteet
Lounaismurteet jaetaan kahtia pohjois- ja itäryhmään ja rajalinja kulkee jotakuinkin Turun kaupungin kohdalla. Lounaismurteista saatetaankin arkikielessä puhua nimenomaan Turun murteena tai Rauman murteena, mutta kyseessä on sama kokonaisuus. Kielitieteessä puhutaan siis laajemmin lounaismurteista.
Lounaismurteet ovat erikoinen tapaus suomen murteiden joukossa. Asutushistoriallisista syistä lounaismurteet ovat käytännössä kaikkien länsimurteiden (hämäläismurteet, Etelä-Pohjanmaan murre, Keski- ja Pohjois-Pohjanmaan murteet, Peräpohjolan murteet) taustalla, mutta silti ne poikkeavat runsaasti muista. Joskus on jopa esitetty, että rakenteellisesti suomen murteet voitaisiin jakaa kahtia niin, että on lounaismurteet ja kaikki muut.
Tunnistettavia piirteitä on paljon, enkä ala niitä kaikkia tässä luettelemaan. Lounaismurteille on ominaista loppuheitto muutenkin kuin sijamuodoissa (esim. pitk ‘pitkä’) sekä sisäheitto painottomissa tavuissa (tapleva kesknäs ‘tappelevat keskenänsä’). Murteeseen kuuluu myös vokaalien lyheneminen ensi tavua kauempana (leippä ‘leipää’) mutta toisaalta lyhyen painollisen tavun jäljessä lyhyt vokaali pitenee (talò ‘talo’). Nämä lyhenemiset ja pitenemiset luovat lounaismurteille ominaisen rytmin. Lisäksi ne aiheuttavat joukon yhteenlankeamisongelmia: esimerkiksi muoto kala voi tarkoittaa sekä nominatiivia ‘kala’, genetiiviä ‘kalan’, partitiivia ‘kalaa’ tai illatiivia ‘kalaan’. Toinen tunnettu ongelmatapaus on tempus: muoto hän puhu voi tarkoittaa sekä preesensiä ‘hän puhuu’ että imperfektiä ‘hän puhui’. Tätä yhteenlankeamista korjaamaan on kehittynyt niin sanottu -si-imperfekti hän puhus.
Konsonanttien osalta tunnistettavaa on lounaismurteiden erikoisgeminaatio, joka tarkoittaa sitä, että k, p, t ja s kahdentuvat soinnillisen äänteen jäljessä ennen (historiallisesti) pitkää vokaalia: kotti ‘kotiin’, jokke ‘jokea’. Lisäksi esiintyy puolisoinnillisia klusiileja (k ääntyy g:n suuntaan, t ääntyy d:n suuntaan), joita hyödynnetään esimerkiksi Rauman kaupungin sloganissa ol niingon gotonas.
Laajemmin länsimurteisia ilmiöitä ovat yleiskielen ts-yhtymän sijaan käytettävä tt vahvassa asteessa ja t heikossa asteessa (mettä : metän), r yleiskielen d:n vastineena (tehrä) ja diftongien avartuminen (nuar).
Eurajoelle
Hinnerjoelta lähdin kohti luodetta ja Eurajoen haastattelupaikkoja. Olin aiemmin ajanut Hinnerjoelta Rauman Lappiin ja edelleen Eurajoelle suorinta tietä, joten taas piti hieman mutkitella pienillä sorateillä, että tulisi uusia nähtävyyksiä. Ajoin Kodiksamin, Naarjoen ja Turajärven kautta kohti Eurajoen Sydänmaan kylää. Matkalle osui pari hauskaa pätkää vanhaa Raumantietä (kasvillisuudesta ja mukulakivipohjasta päätellen kyseessä oli hyvin vanha Raumantie).
Ensimmäinen Eurajoen haastattelupaikoista oli juuri Sydänmaan kylällä. Talo oli edelleen asuttu, joten pysähdyin vain tien laitaan nopealle selfielle. Sydänmaalta jatkoin kohti Irjanteen kylää. Koko päivän oli ollut länsituuli, ja tiesin, että Irjanteen jälkeen pääsisin tykittelemään myötätuuleen. Ehkä siksi viimeinen vastatuulipätkä Sydänmaalta Irjanteelle tuntuikin niin kamalalta. Lopulta pääsin toiselle haastattelupaikalle. Tämäkin talo oli asuttu, joten otin hienon peiliselfien roskakatoksessa.
Haastattelupaikalta ajoin pikkupätkän Irjanteen kylälle, joka oli uskomattoman sympaattinen paikka! Keskustassa oli kotiseutumuseo, jonka pihassa oli myös hieno punainen viljamakasiini. Makasiinin seinässä oleva teksti hiveli kielentutkijan mieltä.
Myötätuulirock
Kuten todettua, Irjanteen jälkeen käännyin myötätuuleen kohti kotia. Kylläpä kulki pyörä kevyesti! Ajoin Harjavaltaan, jossa pysähdyin Nesteellä syömässä. Harjavalta kuuluu jo lounaisten välimurteiden alueeseen eli siinä on piirteitä sekä lounaismurteista että hämäläismurteista. Noin viiden minuutin aikana Nesteellä ehdinkin kuulla sekä yleisgeminaation (kottiin) että lyhyen inessiivin (tosa). Välimurteilla kaikki hyvin. Harjavallassa pysähdyin myös kuvaamaan Vesku-muraalin, joka on yksi vuoden 2026 Ruska-pyöräilyn mahdollisista alkupisteistä.
Ylitin Kokemäenjoen Harjavallassa ja ajoin joen pohjoispuolta Kokemäelle. Kokemäellä ylitin Kokemäenjoen uudelleen ja ajoin eteläpuolta Säpilään, missä ylitin Kokemäenjoen kolmannen kerran Säpilän riippusiltaa pitkin.
Ajoin Sastamalan Keikyään hienoa hiekkatietä myötätuulessa. Keikyässä (vai Keikyällä?) ylitin Kokemäenjoen neljännen kerran maantiesiltaa pitkin vain ylittääkseni sen viidennen kerran Keikyän riippusiltaa pitkin.
Riippusiltojen jälkeen ajelin Vammalaan, josta tuttuja reittejä Stormin ja Rämsöön kautta takaisin kotiin. Tämä oli murrematka, jossa jotakuinkin kaikki meni suunnitellusti ja matkanteko oli mukavaa. Joskus näinkin!
Suomen kielen näytteitä -sarjan haastattelut ovat kuunneltavissa Kotimaisten kielten keskuksen sivuilla.
Reitti Stravassa.