Vaihdan farkut spandexihousuun // Kitee, Kiihtelysvaara, Liperi
17.5.2026 - Olli
Vuoden 2026 Kielitieteen päivät järjestettiin Itä-Suomen yliopistossa Joensuussa. Otin tämän mahdollisuutena käydä konferenssin yhteydessä Pohjois-Karjalan haastattelupaikoilla.
Pitkä junamatka
Junalla Pirkanmaalta Pohjois-Karjalaan kulkeminen on hieman työlästä, koska joku on laittanut väliin hirveästi isoja järviä. Vaihtoehtoina on kulkea joko Kouvolan ja Lappeenrannan kautta paremmilla junilla tai sitten Pieksämäeltä Joensuuhun kulkevalla kiskobussilla. Hieman yllättäen näistä jälkimmäinen on matka-ajallisesti lyhyempi. Olin kuitenkin matkalla Kiteelle, joten menomatka ohjautui täten Lappeenrannan radalle. Kielitieteen päivät oli ajoitettu maanantaista keskiviikkoon, joten lähdin matkaan sunnuntaina iltapäivästä. Suunnitelmana oli ajaa Kiteen haastattelupaikoille illalla ja nukkua sunnuntain ja maanantain välinen yö jossain päin Pohjois-Karjalan metsiä. Kiteelle saavuin kymmenen jälkeen illalla noin kuuden tunnin matkustamisen jälkeen. Ilta alkoi juuri junasta poistuessa hämärtyä yöksi.
Kiteen juna-asema on hieman sivussa keskustasta, joten ajelin ensin keskustaan, josta jatkoin etelään kohti ensimmäistä haastattelupaikkaa. Oikea risteys löytyikin melko pian. Valo alkoi olla jo sellainen, että selfiestä paikan päällä tuli hieman taiteellinen.
Matka jatkui sorapohjaisen oikotien kautta kohti koillista. Toinen haastattelupaikka oli kartan perusteella erikoisessa paikassa, koska tien molemmat päät oli katkottu OpenStreetMapin karttapohjassa. Ajattelin, että eiköhän sieltä kuitenkin jotenkin pääse läpi. Tällä välillä alkoi tulla jo tosissaan pimeää ja hiekkatiet olivat välillä melkoisen jyrkkiä. Lopulta pääsin toiselle haastattelupaikalle ja kartan erikoinen ratkaisu selvisi: tie oli kyllä ihan aidosti olemassa, mutta se vei vain yhdelle kiinteistölle. Tässä tapauksessa varmaan kiinteistönomistaja on halunnut välttää läpiajoa ja muokannut OpenStreetMapin pohjaa niin, että navigaattorit eivät ohjaa tien läpi. Tähän olisi toki helpompiakin tapoja kuin katkaista tie kartasta… Joka tapauksessa haastattelupaikalla oli jo niin pimeää, että laitan tähän vähän aiemmin ottamani kuvan, jossa näkyy sentään edes jotain.
Lintuja kevätyössä
Kun Kiteen haastattelupaikat oli selvitetty, oli aika lähteä etsimään yöpaikkaa. Olin katsonut ennalta, että Tohmajärvellä olisi parikin mahdollisesti toimivaa kohdetta, joista ensin tulisi vastaan laavu ja sen jälkeen kota. Ajoin pimeydessä kohti Uutta-Värtsilää ja siitä edelleen pohjoiseen. Erityisesti Uuden-Värtsilän jälkeen hiekkatiellä oli paljon lintuja, jotka säikäyttivät minut toistuvasti lähtevällä lentoon ihan viime hetkellä. Minulle ei ole tähän päivään mennessä selvinnyt, mitä lintuja ne olivat, mutta ulkonäön ja hitaan lentoonlähtöräpiköinnin perusteella arvaan jonkin sortin kyyhkyjä.
Hiekkatie seuraili Jänisjoen vartta, jonka tuntumassa olisi ollut useampiakin laavuja. Näihin olisi kuitenkin tarvinnut hieman jalkautua poluille, joten ajattelin katsoa helpompia kohteita. Tien vieressä sijainnut laavu tuli lopulta vastaan, mutta tämä vaikutti enemmänkin joltain metsästysporukoiden kokoontumiskatokselta kuin varsinaiselta laavulta. Niinpä päätin jatkaa matkaa kodalle, joka olisi varmasti mukavampi, jos se olisi olemassa. Tästä oli nimittäin hieman huonosti tietoja saatavilla. Kota oli Saarion kylällä, Saarionvaaran kiertävän Mikonpolun varrella. Hieman piti jo kodan luokse löytääkseenkin kavuta ylöspäin, mutta lopulta kota tuli valokeilaan. Hieno kota olikin! Lavereilla oli pehmusteet ja kaikki. Tein iltatoimet ja asetuin nukkumaan lopulta noin kahden aikaan yöllä.
Kohti Joensuuta
Heräsin aamun sarastuksessa ja katselin kodan ikkunasta näkyviä maisemia. Upea paikka! Tällaisten vähän epävarmojen paikkojen löytäminen ja hyviksi toteaminen on yksi tämän homman parhaista puolista. Joskus toki saa pettyä, kun mitään ei löydykään. Söin aamupalaksi vähän pullaa ja muuta ylijäänyttä evästä ja pakkasin kamat. Kota oli komea myös ulkoa.
Konferenssi oli alkamassa Joensuussa puolen päivän jälkeen. Tähän väliin piti siis vielä ajella Kiihtelysvaaran haastattelupaikkojen kautta Joensuuhun (ja saada toivon mukaan hotellihuone etuajassa). Matka jatkui Tohmajärven keskustan liepeiltä pohjoiseen kohti Kiihtelysvaaran keskustaa. Tämä pätkä oli hienoa mäntykangasta. Matkalla oli käynyt kyltille hieman kalpaten.
Kiihtelysvaaran keskustassa pysähdyin Salessa, josta jatkoin kohti haastattelupaikkoja. Molemmat sijaitsivat keskustan pohjoispuolella Heinävaarassa ja Hiidenvaarassa. Nimien vaarapitoisuus kertonee jotain reitin korkeusprofiilista.
Ensimmäiselle haastattelupaikalle saikin kivuta toden teolla, mutta onneksi tie oli päällystetty. Haastattelupaikalta avautuivat upeat näköalat Joensuuhun asti (jos jonkun naama ei olisi edessä).
Vaikka oli toukokuun puoliväli, Pohjois-Karjalaan oli luvattu konferenssin ajaksi hellelukemia. Maanantaiaamun lämpötila ei nyt ollut vielä ihan niin korkea, mutta olin kuitenkin pitkässä ajopaidassa ja selässä oli vielä reppu esimerkiksi läppäriä varten. Aika kuuma alkoi siis tulla vaaroille kiivetessä.
Toiselle haastattelupaikalle piti palata ensin mäen laelta alas ja sitten kavuta järven toisella puolella sijaitsevan toisen mäen päälle. Jee. Lopulta pääsin perille toiselle haastattelupaikalle, jossa nähtävää oli melko vähän.
Päätin tällä välillä tarkistaa sähköpostin, jos olisin saanut konferenssiin liittyen joitakin viestejä. No niitä ei ollut tullut, mutta sain tietää, että minut oli valittu digitaalisen kielentutkimuksen yliopistonlehtoriksi Turun yliopistoon. Ensimmäistä kertaa elämässäni vakituinen työpaikka! Näitä uutisia sulatellessa menikin loppumatka (ja oikeastaan koko konferenssin aika).
Ajoin Hiidenvaaralta alas toista reittiä ja otin suunnan kohti Joensuuta. Olin hyvässä aikataulussa, joten ehdin käydä Joensuussa vielä lounaallakin. Sitten menin hotelliin kyselemään varovaisesti, josko huoneeni olisi jo valmiina. Olihan se, joten matka kulki suihkun kautta konferenssiin. Hotellina oli ihana Lietsu, jossa huoneilla on karjalankieliset nimet (korostettakoon tässä yhteydessä, että karjalan kieli ja tässä tekstissä käsiteltävät suomen murteet Pohjois-Karjalassa ovat eri asioita).
Pohjois-Karjalan murteesta
Pohjois-Karjalan alue kuuluu savolaismurteisiin, joiden alla se muodostaa oman murreryhmänsä. Ryhmää kutsutaan itäisiksi savolaismurteiksi tai vaihtoehtoisesti Pohjois-Karjalan murteiksi. Savolaismurteet on suomen murrealueista suurin ja olen kirjoittanut niistä aiemmin esimerkiksi Pihtiputaan, Rautalammen ja Joutsan yhteydessä.
Pohjois-Karjalassa esiintyvät monet tavalliset savolaismurteiden piirteet kuten konsonanttien kahdentumisilmiöt yleisgeminaatio (tullee, mennee) ja itämurteiden erikoisgeminaatio (ajettaan, isomppii) sekä svaavokaali (lehemä, kylymä). Lisäksi yleiskielen ts-yhtymän sijaan käytetään vahvassa asteessa savolaismurteille tyypillistä ht-varianttia (mehtä). Heikon asteen vastineet kuitenkin vaihtelevat h:n ja t:n välillä (mehän, metän).
Pohjois-Karjalaa muista savolaismurteista erottavia piirteitä ovat esimerkiksi persoonapronominien mie ja sie käyttö Savossa yleisempien minä ja sinä -pronominien sijaan sekä osassa aluetta A-loppuisten vokaaliyhtymien oikeneminen iA- ja UA-yhtymissä (kahvii, kouluu) ja eA- ja OA-yhtymien muuttuminen samaan asuun edellisten kanssa (korkii ‘korkea’, uskuu ‘uskoa’).
Kierros Liperissä
Maanantain loppupäivä kului konferenssihulinoissa. Tiistaiaamuna menin hotelliaamupalalle (mahtavia karjalanpiirakoita!) ja luin ajankuluksi hieman paikallista sanomalehteä eli Karjalaista. Isoimpana juttuna oli, että poliisilla on Pohjois-Karjalassa karhuihin liittyviä tehtäviä lähes päivittäin. Ehkä ihan hyvä, että luin jutun vasta nyt enkä ennen pimeillä teillä sukkulointia.
Tiistain konferenssipäivän jälkeen otin suunnaksi Joensuun länsipuolella sijaitsevan Liperin, jossa oli tarkoitus ajaa noin 100 kilometrin lenkki molemmilla haastattelupaikoilla käyden. Nyt olikin jo aikasmoisen kuuma ja sain jätettyä sentään irtolahkeet ja kaulahuivin pois varustuksesta, vaikka paita oli toki edelleen pitkähihainen. Ensimmäinen haastattelupaikka sijaitsi Roukalahdella Ylämyllyn ja Liperin kirkonkylän välillä. Paikalla oli edelleen asuttu talo.
Toinen haastattelupaikka sijaitsikin ihan eri puolella Liperiä, joten matka jatkui kirkonkylän kautta länteen ja edelleen Kaatamon kylälle. Tässä välissä oli hauska, erittäin huonokuntoisella päällysteellä oleva kumpuileva tie. Oli mukava ajella toukokuisessa auringonpaisteessa. Itse talokin oli idyllisellä paikalla.
Toiselta haastattelupaikalta lähtiessä täytyi ajaa muutaman kilometrin pätkä Varkaudentietä (valtatie 23). Olipa hirveä kokemus, vaikka matka olikin lyhyt. En oikein ymmärrä autoilunkaan kannalta näitä satasen rajoituksen teitä, joilla ei ole minkäänlaista piennarta. No, onneksi pääsin sivutielle kohti Viinijärveä. Matkalle osui vielä Komperon kivisilta, joka oli harmittavasti vastavalossa enkä jaksanut säätää parempaa paikkaa. Mennään siis tällä kuvalla.
Viinijärveltä ajoin hiekkateitä pitkin kohti Joensuun lentokenttää ja eksyin vahingossa jonnekin upottavalle heppareitillekin. No ei ollut sekään pitkä pätkä ja ihan hauska seikkailu. Lopulta takaisin Joensuuhun ja valmistautumaan viimeiseen konferenssipäivään.
Kotiin kiskobussilla
Konferenssin viimeinen päivä olikin kaikkein kuumin ja lämpötila kohosi lähemmäs 30 astetta. Onneksi ei tarvinnut enää kauheasti pyöräillä, vaan kävin vain pienet kierrokset Joensuun keskustassa ennen junaan nousemista. Paluumatkalle olin varannut itselleni kiskobussimatkan Pieksämäelle ja sieltä edelleen IC-junalla Jyväskylän kautta Tampereelle. Kiskobussi oli aika tulikuuma seistyään päivän helteessä, mutta matkalla ilma viileni kohtuullisesti, kun ikkunat olivat auki. Pieksämäen jälkeen vielä eväät ravintolavaunussa ja muiden konferenssivieraiden kanssa jutustelua. Tampereella ilma olikin yli 10 astetta viileämpi, joten ei ollut enää kuuma. Ajelin Tampereelta kotiin ja niin saatiin taas yksi murrematka paketoitua. Tämä olikin ihan hauska monen pienemmän matkan kokonaisuus hotelliöillä ja muulla ohjelmalla pyöräilyn ohessa. Lisäksi uusi työpaikka. Ei huono!
Suomen kielen näytteitä -sarjan haastattelut ovat kuunneltavissa Kotimaisten kielten keskuksen sivuilla.
Reitit Stravassa:
Kitee
Kiihtelysvaara
Liperi