Kaakon kulmilla // Jaala, Sippola, Lappee
21.6.2026 - Olli
Juhannuksen jälkeen otin suunnaksi Kaakkois-Suomen, jossa kohteena oli kolme pitäjää, jotka eivät enää ole omia kuntiaan. Alun perin suunnitelmissa oli ajaa kaakon kierroksen lisäksi vielä Kerimäelle ja Mikkeliin, mutta ne jäivät sittenkin odottamaan ensi kertaa.
Lähijunilla Kausalaan
Tämäkin murrematka alkoi junalla kulkemisella. VR tarjoili tällä kertaa lähijunakokemuksia, kun kuljin ensin Tampereelta Riihimäelle R-junalla, josta matka jatkui Lahteen G-junalla, josta edelleen Kausalaan O-junalla. Lähdin liikkeelle sunnuntaina iltapäivästä, jolloin olin Kausalassa illalla. Tarkoitus oli ajaa pieni matka sunnuntaina ja nukkua bivypussissa jossain Jaalan ja Sippolan välimaastossa. Kausalasta matka suuntautui pohjoiseen kohti Jaalaa.
(Ensimmäisen päivän kuvissa on jotain kosteudesta johtuvaa sumeutta, pahoittelut siitä).
Ensimmäinen kohde oli Jaala, joka on nykyään osa Kouvolaa. Jaalan haastattelupaikat olivat vielä entisen pitäjän laitamilla eli en edes käynyt Jaalan kirkonkylällä, vaan ajoin hetken Kimolan kanavan vartta, josta käännyin hauskalle soratielle kohti pohjoista. Ensimmäinen haastattelupaikka tuli vastaan ilta-auringossa. Tämä oli hieno maatalo edelleen asumiskäytössä.
Ensimmäiseltä haastattelupaikalta matka jatkui niin ikään sorateitä kohti Jaalan pohjoisosia. Olin tehnyt hieman kokeellisen reittivalinnan Heisanharjun luonnonsuojelualueen ohi ja jossain kohtaa tie muuttui kokonaan poluksi, mutta hyvin sieltä pääsi läpi.
Toinen haastattelupaikka oli Verlan puuhiomon pohjoispuolella. Hetken matkaa ajoin samaa isoa hiekkatietä kohti Mäntyharjua kuin mitä osa porukasta Ruska-pyöräilyssä syksyllä 2025. Itse ajoin silloin eri reittiä valtatien kautta. Nytkään en ajanut kyseistä tietä kovinkaan pitkään, vaan käännyin pian pienemmälle hiekkatielle. Melko pian vastaan tulikin toinen haastattelupaikka, joka sijaitsi tien päässä ja vaikutti selvästi asutulta. Niinpä otin kuvan hieman kauempaa.
Toisen haastattelupaikan jälkeen huomasin harmikseni, että takavalo ei palanut. Valon kanssa on ollut aiemminkin latausongelmia eli ilmeisesti se ei ollut nytkään ladannut kunnolla. Yleensä minulla on dynamovalo myös takana, mutta hajotin takavalolle menevät johdot Ruska-pyöräilyn lopulla enkä ollut jaksanut korjata niitä. Nyt olisivat olleet tarpeen. Ilman takavaloa en viitsinyt ajaa kovin pitkälle yöhön, vaan ajoin hetken matkaa etelään kohti Siikakoskea, jonka jälkeen laitoin bivypussin mukavalle mäntykankaalle.
Kouvolan liitoskuntien bongailua
Jaalasta matkani oli määrä jatkua kaakkoon kohti Sippolaa. Tällä matkalla tuli sellainenkin erikoisuus, että yksikään pitäjistä ei ole enää oma kuntansa, vaan Jaala ja Sippola kuuluvat Kouvolan jättikaupunkiin ja Lappee on osa Lappeenrannan kaupunkia. Aamulla ajelin Siikakosken voimalaitoksen yli ja Selänpään kautta Valkealaan (Kouvolan liitoskunta sekin). Valkealassa pysähdyin ABC:lle, joka olikin yllättäen jo auki. Olin alun perin suunnitellut ajavani 24h ABC:lle Uttiin, mutta pysähdyinkin jo Valkealassa. Täällä oli kyllä aika kämäinen tarjonta, että ehkä olisi pitänyt jatkaa Uttiin asti.
ABC-aamupalan jälkeen ajelin kohti Kaipiaisten taajamaa, joka kuului aiemmin siis Sippolan kuntaan. Ensimmäinen Sippolan haastattelupaikka olikin hieman Kaipiaisten jälkeen radan varressa.
Toinen haastattelupaikka oli puolestaan Sippolan kirkonkylälle johtavan tien varrella hieman etelämpänä. Tämä oli selvästi isompi maatilakompleksi, mutta olkoon kuva nyt omasta pärstästä. Tämän haastattelupaikan myötä tulikin valmiiksi kaakkoishämäläisten murteiden osuus Suomen kielen näytteitä -sarjasta ja samalla koko hämäläismurteet. Näiden murteista voit lukea vanhoista teksteistä, esim. Kaakkois-Hämeen kierroksesta.
Sippolasta matka jatkui hauskaa pikkutietä pitkin kohti Haminaa. Olin aiemmin ajatellut pitää tauon Haminassa, mutta olin myötätuulesta johtuen paikalla hieman liian aikaisin, joten jatkoin sittenkin matkaa. Lipputanko piti toki kuvata, mutta lippua ei valitettavasti ollut tangossa. Liekö liian kova tuuli syynä (tämä iski vasten myös pyörän kuljettajaa myöhemmin).
Kuninkaantie ja kärsimysten tie
Haminasta jatkoin matkaa historiallista Kuninkaantietä kohti Virolahtea. Tämä olikin yllättävän mäkinen pätkä ja alkoi kaduttaa, että en pysähtynyt Haminassa. Onneksi matkan puolivälissä tuli vastaan Sale Klamilassa, jossa kävin ostoksilla ja söin eväitä pihalla. Sain pian seuraa toisesta pyöräilijästä, jonka kanssa juttelin mukavia ennen matkan jatkumista.
Virolahden jälkeen ajoin aavemaisen tyhjää moottoritietä Vaalimaalle, josta jatkoin pohjoisen suuntaan seututietä 387. Ajattelin tämän tien olevan rauhallinen, kun Lappeenrantaan kulkeva väki käyttäisi valtatietä 6. Kuinka väärässä olinkaan! Ilmeisesti tämä on joku pääkaupunkiseudun ja Itä-Suomen salainen kaahailutie, jota käytetään kameroiden puutteen ja Vaalimaalta lähtevän hiljaisen moottoritien takia. Kun vielä tässä kohtaa alkoi aika raju vastatuuli, niin tämä pätkä oli kyllä harvinaisen ahterista. Suosikkiasiani oli, että Kymenlaakson puolella oli vielä jonkinlainen piennar ja 80:n kilometrin nopeusrajoitus. Etelä-Karjalassa rajoitus nousi sataan, mutta piennar katosi. Mitä helevettiä! Via Karelia seututiellä 387: nolla pistettä.
(Itse asiassa Ylämaan taukopaikka Korupirtti oli ihan sympaattinen).
Lappeen ensimmäinen haastattelupaikka oli seututieltä itään jossakin Vainikkalan lähistöllä. Kyllä tuntui hyvältä päästä pienemmälle hiekkatielle seututieltä. Hiekkatiellä oli myös ihan kauniita maalaismaisemia. Varsinainen haastattelupaikka oli vielä asuttu, joskin hieman nuhjuisessa kunnossa oleva talo.
Kaakkoismurteista
Lappee kuuluu kaakkoismurteiden ryhmään. Suomen kielen näytteitä -sarjassa on runsaasti muitakin kaakkoismurteiden näytteitä, mutta kaikki muut kohteet sijaitsevat nykyään Venäjällä. Niinpä ne jäävät todennäköisesti ikuisesti käymättä, vaikka tämänhetkinen sotatila joskus loppuisikin. Niinpä Lappee saa nyt edustaa koko kaakkoismurteita.
Sinänsä tämä on sopiva vertauskuva kaakkoismurteiden tilanteesta nyky-Suomessa laajemminkin: murteita puhutaan vain hyvin pienellä alueella. Jonkin verran kaakkoismurteita on puhuttu ympäri Suomen siitä syystä, että evakot asutettiin moniin eri pitäjiin. Evakkojen jälkipolville murre ei tosin ole välttämättä siirtynyt, vaan he ovat mukautuneet uuden asuinpaikan murteeseen. Samanlainen tilanne on omassakin suvussani, sillä isäni äiti puhui Sakkolan evakkona vielä hyvin vahvaa kaakkoismurretta, kun taas hänen lapsensa (eli isäni ja hänen sisaruksensa) eivät juuri lainkaan.
Kaakkoismurteet on toinen suomen kielen itämurteista yhdessä savolaismurteiden kanssa. Näillä onkin monia yhteisiä piirteitä, kuten kato yleiskielen d:n vastineena (kaheksan, kuuen), yleisgeminaatio (tekkee, mennee) ja konsonanttien liudentuminen (j-sävy: käsj, tulj). Kaakkoismurteita erottaa savolaismurteista laaja loppuheitto (ja osin myös sisäheitto) samaan tapaan kuin esimerkiksi lounaismurteissa: mist, koton, kaupas.
Kaakkoismurteilla on lisäksi monia omia tunnusmerkkejään, kuten persoonapronominit mie, sie ja hää (joista kaksi ensimmäistä on käytössä myös Peräpohjolassa), sk-yhtymän astevaihtelu (usot sie ‘uskotko sinä’) ja NUT-partisiipin lyhentyminen (antant, kuult ‘antanut, kuullut’). Lisäksi liitepartikkeli -kin esiintyy tyypillisesti muodossa -kii pelataakii ‘pelataankin’.
Lisäksi on kaksi eri tavalla kiinnostavaa erikoisuutta: osasta aluetta puuttuu loppukahdennus samaan tapaan kuin Porin seudun murteista (ks. matka Noormarkkuun) eli sanotaan kirjaimellisesti hernekeitto eikä hernekkeitto kuten esimerkiksi suomen yleiskielessä ja toisekseen kaakkoismurteiden alueella on ainoana suomen murteista ollut käytössä yleiskieleenkin päätynyt ts-yhtymä (esim. siis metsä : metsän). Kaikkialla muualla on siis tämän yhtymän sijaan käytetty jotakin muuta vastinetta.
Jatkosuunnitelmat uusiksi
Tämän reissun piti olla minun kesän pitkä pyöräretkeni, ja suunnitelmissa oli käydä Lappeen jälkeen vielä Kerimäellä ja Mikkelissä ja ajaa sen jälkeen kotiin asti. Seututiellä kärvistellessä tajusin kuitenkin, että koko loppumatka olisi vastatuulta ja aikataulu oli jo muutenkin tehty vähän turhan tiukaksi. Lisäksi edeltävällä viikolla lapsilla oli ollut hieman sairastelua, ja minulla alkoi itselläni olla pieniä tuntemuksia kurkussa. Niinpä katsoin parhaaksi pysäyttää matkan Lappeenrantaan, jos vaikka tauti alkaisikin jossain junaraiteiden ulottumattomissa. Koska kesällä pyöräpaikat on usein myyty junista loppuun, jouduin ottamaan junamatkan vasta seuraavalle päivälle. Otin sitten vielä Lappeenrannasta hotellinkin, joten meni ihan luksustouhuksi.
Hotelliin suuntamista ennen ajoin kuitenkin vielä Viipurinportin ABC:lle syömään, jonka jälkeen odotti Lappeen toinen haastattelupaikka. Tämä olikin ihan rehellisesti asumaton talo kunnon pöheikössä, joten kerrankin kehtaan julkaista ihan kuvan talosta! Oli muutenkin omituisessa paikassa kutostien vieressä pikkuisella tiellä.
Kun kerran aikaa nyt oli runsaasti, poikkesin vielä lähellä haastattelupaikkaa olleella Saimaan kanavalla ja sen museo-osuudella. Mukava paikka ajella hiljakseen auringossa. Tällaista retkipyöräilyähän voisi myös harrastaa! Jostain syystä se veri vetää kuitenkin aina näihin päättömiin matkoihin.
Kanavalta ajoin hotellille ja menin iltasaunaan! Saunaosastolla oli myös poreallas, jota piti tietenkin kokeilla. Seuraavana päivänä ajoin vielä pikku kierrokset Lappeenrannassa ja tulin sitten hieman paremmilla junilla kotiin. Vähän harmillista oli jättää matka kesken, mutta ehtiihän sinne taas joskus myöhemminkin.
Suomen kielen näytteitä -sarjan haastattelut ovat kuunneltavissa Kotimaisten kielten keskuksen sivuilla.
Reitit Stravassa:
Jaala
Sippola ja Lappee